Hack the Script -hanke pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ongelmaan, joka mielestäni kiteytyy kysymykseen: miten käsikirjoittaja työllistyy?
Toivon osaavani pohtia tätä kysymystä useasta eri näkökulmasta: esimerkiksi freelance-käsikirjoittajan, vastavalmistuneen kirjoittajan, kuukausipalkkaisen sarjakirjoittajan, apurahalla/apurahatta kirjoittavan käsikirjoittajan, yksinäisen kirjoittajan, työparin kanssa työskentelevän kirjoittajan, kirjoittajahuoneessa työskentelevän pääkirjoittajan, koti-isän joka yrittää palata työelämään, työttömän työnhakijan, muulla alalla työskentelevän käsikirjoittajan, lehtorin, hanketyöntekijän…
Samaa kysymystä voidaan pohtia myös tuottajan ja tuotantoyhtiön näkökulmasta: miten löydän projektiin käsikirjoittajan?
Nähdäkseni kyseessä on klassinen kohtaanto-ongelma: työntekijät ja työnantajat eivät löydä toisiaan! Toisaalla on pula työstä ja toisaalla pula tekijöistä. Mielestäni asian voi jo sanoa ihan ääneen: We have a problem – and somebody should do something about it!
Ja siitähän oli kyse, kun melkein kaksikymmentä käsikirjoittajaa kokoontui kahteen virtuaaliseen Hack the Script -hankkeen järjestämään tapahtumaan, eli hackathoniin, pohtimaan aiheeseen liittyviä asioita.
Ensimmäisen hackathonin avasi puheenvuorollaan käsikirjoittaja, tuottaja ja Helsinki Filmi Oy:n toimitusjohtaja Aleksi Bardy. Hän kertoi oman näkemyksensä, jonka mukaan käsikirjoittajan pitää olla sekä insinööri että taiteilija: Insinööri osaa suunnitella muodon ja rakenteen, jonka avulla monimutkainen konstruktio saadaan pysymään kasassa. Taiteilija taas innostuu uusista ja villeistä ideoista eikä takerru pikkuseikkoihin. Toisaalta taiteilija on hauras ja epävarma – pienikin insinöörin epäilevä kommentti voi suistaa orastavan idean raiteiltaan. Lopulta sekä insinööriä että taiteilijaa tarvitaan, mutta mieluummin ei samaan aikaan.
Yrittämättä tämän enempää kiteyttää Aleksin viisaita ajatuksia voin todeta olevani samaa mieltä. Mielestäni käsikirjoittajan työssä on monia, erilaisia puolia, joiden tunnistaminen tai sanallistaminen ei välttämättä ole aina helppoa
Toisen Hackathonin avasi Warner Bros. International TV Production Finlandin Head of Scripted Seija-Liisa Eskola kertomalla näkemyksensä suomalaisen käsikirjoittamisen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Seilis kertoi omasta työstään fiktiivisten sarjojen parissa havainnollisella ja innostavalla tavalla. Osallistujien kysymysten avulla päästiin pureutumaan moneen asiaan, joista harvoin puhutaan. Vaikkapa siihen, miten pienellä rahalla tuotantoyhtiöt joutuvat Suomessa kehittämään uusia sarjakonsepteja. Eräs tapahtumaan osallistunut käsikirjoittaja tiivisti asian toteamalla: “Olipa avartavaa ajatella asiaa myös tuottajan näkökulmasta.”
Hackathonien pohjalta oma käsitykseni siitä, että suomalaiset käsikirjoittajat ovat heterogeeninen ryhmä, vahvistui. Ei ole olemassa mitään normi-käsikirjoittajaa! Käsikirjoittajien joukkoon kuului hyvin erilaisia tekijöitä – osa enemmän insinöörejä ja osa enemmän taiteilijoita. Joku haluaa työstää vain omia projektejaan ja joku toinen haluaa mieluummin kirjoittaa muiden kehittämistä aiheista. Osa suuntautuu selkeämmin tiettyyn muotoon ja genreen – osa ajattelee kirjoittamista laaja-alaisemmin työllistymisen näkökulmasta.
Kysyin molemmilta puhujilta, mitä he ajattelevat lähitulevaisuudesta ja suoratoistopalveluiden tarpeesta uusille sarjoille?
Vastausten perusteella käsitykseni alan näkymistä vahvistui. Erityisesti sarjatuotantoihin tarvitaan jatkossa(kin) osaavia käsikirjoittajia. Tämä pätee sekä fiktio- että realitysarjoihin. Jos sarjakirjoittaminen lisääntyy samaan tahtiin kuin viimeisen viiden vuoden aikana, voimme alkaa puhua todellisesti kirjoittajapulasta. Juuri nyt on oikea aika etsiä ratkaisuja!
Timo Lehti
Käsikirjoittamisen lehtori, TaM, AmO, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Asiantuntijalehtori, Hack the Script -hanke